Madeira 2013

 

Maanantaina 18.2. startattiin lentokentälle ja saavuttiin iltapäivällä Madeiran lentokentälle. Oli yksi erikoisimmista ja ehkä jopa pelottavimmista laskuista mitä on minulle sattunut. Jälkikäteen kuulimmekin, että vielä tunti ennen meidän laskeutumistamme Madeiran kenttä oli ollut huonojen sääolojen takia suljettuna ja meitä oltiin lennättämässä Teneriffalle. Olisipa siinä ollut yllätystä kerrakseen jos olisimme itsemme Teneriffalta löytäneet.

Hotellimme (hotel Raga) oli hyvän oloinen hotelli ja ihan meille sopiva. Hotelli sijaitsi Lidon hotellialueella ja keskustaan oli matkaa parisen kilometriä. Aikamoinen mäki tosin oli matkalla, aamuisin se oli raskas kävellä alas jyrkkyytensä vuoksi ja iltaisin raskas taapertaa ylös, koska koko päivä oltiin kävelty ja jalat olivat kipeänä. Bussilla pääsi kuitenkin todella näppärästi ja edullisesti keskustaan ja takaisin. Bussimatkailu oli saarella muutenkin helppoa ja näppärää ja busseilla varmasti matkaamme enemmänkin pitkin saarta jos toisen kerran Madeiralle eksymme.

Hotellimme alhaalta päin kuvattuna

Ylämäki alamäki keskustasta Lidoon mentäessä

Tiistaina aamupalan jälkeen kävelimme rannalla ennenkuin menimme matkatoimiston järjestämään tervetuliaistilaisuuteen erääseen ravintolaan. Iltapäivästä jatkoimme oloamme matkatoimiston huomassa ja menimme opastetulle kaupunkikierrokselle, jolla liikuttiin sekä kävellen että bussilla ympäri Madeiran pääkaupunkia Funchalia. Kierroksen aikana sai vähän kokonaiskuvaa siitä, minkälainen paikka Funchal on. Saimme myös hyviä ravintolavinkkejä ja yleistietoa saaresta ja sen asukkaista. Kierroksen loppupuolella ajettiin bussilla ylös Monten puutarhakaupunginosaan, jossa maisteltiin paikallista appelsiinin makuista pontikkaa (ponchaa). Tutustuimme myös hyvin kauniiseen Monten kirkkoon, jonka edustalta oli hienot näköalat alas Funchalin keskustaan. Näimme myös korikelkkojen lähtöpaikan sekä kaapelihissiasemat. Palasimme bussilla alas keskustaan, jossa isännän kanssa pyörimme loppupäivän puistoissa ja kävimme kellon viiden teellä (joka on madeiralaisten mielestä heidän keksintönsä eikä brittien).

Paikallisia iskemässä korttia Montella.

Tie Montelta alas kaupunkiin

Hiljalleen kävelimme kohti hotellia ja matkalla poikkesimme syömässä il Basilico-nimisessä italialaistyyppisessä ravintolassa, jossa oli järkyttävän hyvä palvelu ja ihana ruoka. Kävellessämme takaisin hotellia kohden näimme myös Kolumbuksen Santa Maria- laivan identtisen kopion, joka purjehti saaren edustalla kuljettaen turisteja katsomaan nähtävyyksiä mereltä käsin.

Keskiviikkona ohjelmassa oli matkatoimiston järjestämä 7 km levadavaellus! Aamulla starttasimmekin aikaisin liikenteeseen ja ajelimme bussilla noin 20 km päähän Funchalista pieneen kaupunkiin nimeltä Marocos. Marocoksessa teimme huoltopaussin ennen vaellusta ja saimme myös vähän aikaa tutustua paikkakuntaan. Marocoksesta matkattiin bussilla lyhyt matka vaelluksen alkupäähän Machicoon. Levadathan ovat kastelukanavia, jotka kuljettavat vettä saaren kosteista ja korkeista osista kuivempiin ja matalampiin osiin. Kastelujärjestelmä on ikivanha, mutta edelleen käytössä oleva järjestelmä. Levadojen vierellä menee huoltopolkuja ja jokaisella levadalla on oma huoltajansa, joka huolehtii levadan kunnosta. Levadat soveltuvat hyvin patikointiin, koska niitä on Madeiralla 2000 kilometriä. Huonona puolena on se, että ne on huonosti merkitty ja osa on todella vaarallisia. Suomenkielisiä levadaoppaita on kuitenkin useampikin olemassa (pari kulutin itse reissun aikana hiirenkorville) ja niistä saa hyvää tietoa levadoille pääsystä ja niiden kunnosta.

Vaellus oli kyllä huikea kokemus, joka mutkan jälkeen aukesi edellistä hienompi näköala eikä voinut muuta kuin huokailla maisemien ihanuutta! Vaelluksen aikana nähtiin paljon erilaisia kasveja, mm. banaaneja ja eukalyptuspuita. Lisäksi levada kulki ihan tavallisten madeiralaisten pihojen läpi, joten päästiin tutustumaan myös paikallisten puutarhoihin ja pengerviljelmiin. Paikallisten pellot olivat kyllä tosi pieniä johtuen tietenkin haasteellisesta maastosta eli lähinnä rinteiden jyrkkyydestä.

Vaellus oli tasoltaan helpohko ja ensikertalaiselle oikein sopiva. Uskon tosin ettei vaellus jää ainoakseni...
Kulkemamme levada päättyi kahvilalle, josta jouduimme vielä laskeutumaan useamman sata metriä lähes pystysuoraa rinnettä alaspäin. Vähän pelkäsin, että sellaiset lihakset, joiden olemassaolosta en tiedä mitään kipeytyvät, mutta onneksi näin ei käynyt.

Vaelluksen lopuksi kävimme Machicossa paikallisessa ravintolassa syömässä maittavan tomaattikeiton uppomunalla (tämä oli ilmeisesti jotain perinneruokaa saarella, koska sitä oli joka ravintolassa tarjolla). Bussille palattiin huikeat maisemat tarjoavaa rantapromenadia pitkin.

Ilma oli ollut koko päivän todella lämmin ja aurinkoinen ja hotellin altaalla tehtiin historiallinen ihme eli otettiin hetki aurinkoa - kunnes aurinko tietenkin meidän tuurillemme hyvin osuvasti meni pilveen illaksi. Lähdimme siis vielä illalla kävelemään kohti Ajudan kaupunginosaa ja sieltä löysimmekin ihanan italialaistyyppisen ravintolan Casa di Italian, jossa ruoka oli todella hyvää, palvelu tosin valitettavan hidasta ja laiskaa. Hinta-laatusuhde oli kuitenkin ihan kohdillaan. Ruoan jälkeen käveltiin vielä lenkki ja poikettiin paikalliseen supermarketketjuun Pingo Doceen ihmettelemään paikallisen kaupan antimia. Liha- ja kalatiskit olivatkin aika erikoisia ja tuoksuvaisia...

Torstaina oli suunnitelmana mennä bussilla keskustaan ja siitä kaapelihissi Telefericolla Monten puutarhakaupunginosaan ja siitä edelleen toisella kaapelihissillä kasvitieteelliseen puutarhaan. Sinänsä hyvä suunnitelma ja keskustaan päästiinkin bussilla, mutta kaapelihissiasemalla kävi ilmi, että Montesta ei pääse kasvitieteelliseen kaapelihissillä kun se on korjauksessa. Tehtiin pikasuunnitelmamuutos ja otettiin vain kaapelihissimenolippu Monteen. Kaapelihissi oli todella hieno kokemus ja maisemat noin 15 minuuttia kestävällä matkalla olivat todella huikeat. Matkalla alkoi tosin tihkuttaa vettä ja kun päästiin perille Monteen, vettä tuli vähän enemmän (ei nyt kuitenkaan kaatamalla). Emme halunneet kastua ulkona, joten menimme pieneen turistikauppakahvilaan sateensuojaan ja päiväteelle ja miten siinä sitten kävikin niin että oltiin kahvittelemassa britin ja skotin kanssa! Brittimiekkoset olivat älyttömän mukavia ja heidän kanssaan vierähti sitten tovi jos toinenkin ja hyvin ymmärsimme toisiamme sen toisen miehen skottilaisuudesta huolimatta.

Sade taukosi ja pääsimme ulos pyörimään Monten kirkon luo. Kävimme myös ilmaisen sisäänpääsyn puistoissa Montessa. Alan Montelta tulimme korikelkalla eli tobogalla. Asfalttinen alamäki oli mukavasti kastunut sateen aikana ja kelkka luisti oikein mukavasti ja kelkkakuskit sladittelivat meitä alaspäin. Tätini oli pelotellut, että maksa ja munuainen vaihtavat matkan aikana paikkaa, mutta näin ei kyllä käynyt! Kaikki hauska kuitenkin loppuu aikanaan ja niin kelkkailukin, oli kyllä todella hauska kokemus! Korikelkkojen päätepysäkiltä päätimme kävellä yli kahden kilometrin matkan alas Funchaliin ja olipa koettelemus kun matka oli taas lähes pystysuoraa alamäkeä. Vasta Madeiralla tajusin miten rankkoja alamäetkin voivat olla!

Funchalin keskustassa söimme ja tutustuttiin muutenkin paikkoihin. Matkalla takaisin hotellille pysähdyimme Santa Catarinan puistossa, josta löytyi paljon sisiliskoja, joita reilun tunnin verran kuvailimme ja ihastelimme.

Santa Catarinan puistosta jatkettiin matkaa viereiseen presidentin linnan puutarhaan, josta oli hulppeat näköalat yli Funchalin.

Illalla kävimme vielä syömässä meille suositellussa Solar da Ajuda-nimisessä ravintolassa eikä ravintolaa oltu turhaan suositeltu. Ihan älyttömän hyvä palvelu ja hyvä ruoka!

Perjantaina oli vuorossa retkipäivä ja kohteena oli suuri saarikierros. Lähdettiin bussilla matkaan ja ensimmäinen pysähdys oli Ribeira Bravan pikkukylässä, jossa oli kaunis kirkko ja hienot maisemat vuorille ja merelle. Kylästä jatkettiin matkaa Encumeadalle 1000 metrin korkeuteen vuorille. Täältä alkavat levadojen vedet virrata alaspäin. Näkymä vedenjakajalla oli huikea: ylhäältä näki alas saaren eteläosaan ja kun kääntyi ympäri, niin näki pohjoisrannikolle.

Matka jatkui kohti pohjoisrannikkoa. Ajellessa nähtiin bussista Seixalin morsiushuntuputoukseksi nimetyt hienot vesiputoukset. Harmi ettei pysähdytty hienoimpien putousten lähelle, nimim. kuva ois kiva. Seixalin läheisyydessä pysähdyttiin kuitenkin katselemaan maisemia ja tien jäänteitä. Vanha tie oli siis osin sortunut ja otettu pois käytöstä ja ehkä hyvä niin - aika huiman näköisillä paikoilla se oli kulkenut.

Seuraava pysähdys oli Porto Monizin kylä, jossa tarjoiltiin myös lounas. Söimme paikallista espada-kalaa, joka on siis mustahuotrakala (ruma kuin mikä!) banaanin kanssa ja hyvää oli! Muuten ruoka ei ollut kehuttavaa. Ruoan jälkeen oli aikaa katsella kylää ja ihailla valtavia aaltoja, jotka merenkäynti sai aikaan. Rane myös ohimennen sai yhden aallon niskaansa kun aalto tuli yli reunojen ja kaiteiden kadulle saakka.

Porto Monizista matkaa jatkettiin Prazerekseen, jossa erään hotellin pihalla oli jalkaterapiapolku. Polku kulki ihan huikean hienoissa maisemissa. Polulla käveltiin 9 eri elementin läpi: oli erilaisia hiekkalaatikkoja, erikokoisia kiviä, käpyjä, neulasia ja laakerinlehtiä. Oli myös "vesiosuus", jossa käveltiin mutavedessä iilimatojen seassa (ja Rane ei uskonut, että siellä oli oikeasti iilimatoja...ennenkuin näki...). Lopuksi käveltiin pätkä levadan pohjaa. Jalat tulivat polun jälkeen oikeastikin hyvän ja lämpimän tuntuisiksi.

Prazereksesta matkattiin Cabo Giraolle, joka on pleksinen näköalapaikka "ei minkään päällä", alla 580 metrin pudotus mereen. Veikeä olo siellä tuli, sanon vaan.

Cabo Giraolta jatkettiin matkaa takaisin Funchaliin, joka oli retken päätepiste. Palasimme hotellille palvomaan hetkeksi aurinkoa ennenkuin illalla lähdimme kävelemään rantapromenadille syömään.

Lauantaina aamusta otettiin apostolinkyydin suunnaksi keskusta ja bussi nro 31, jolla huristimme Monten puutarhakaupunginosaan. Päivän aiheena oli kasvitieteellinen puutarha, jossa seikkailimmekin useita tunteja ihmetellen erilaisia kukkia, puita ja muita kasveja. Puistossa oli myös aika hieno kaktusosasto sekä lintuosasto, josta erityisesti jäi mieleen pörhistelevä riikinkukko. Lintuosastolla oli myös paljon erilaisia papukaijoja mutta myös ihan peruspuluja ja fasaaneja sekä myös kilpikonnia. Puistosta oli myös näkymät alas Funchalin keskustaan ja hienolta näytti!

Puistosta tulimme pois täpötäydellä bussilla nro 29. Keskustassa jäätiin päätepysäkillä pois ja pyörittiin siellä aikamme, mutta koska lähes kaikki kaupat olivat kiinni, niin päätimme taapertaa hotellille valmistautumaan iltaan.

Illalla ohjelmassa oli matkatoimiston järjestämä madeiralainen illanvietto, jonne lähdettiin klo 19.15. Illanvietto tapahtui A Seta-nimisessä ravintolassa Funchalin Livramento-nimisessä kaupunginosassa. Tarjolla oli alkuruoaksi yllättävän hyvää kaalikeittoa höystettynä maalaismakkaroilla. Pääruoaksi oli lihapaloja vartaassa, nam! Jälkiruoaksi oli suklaamoussea. Saimme illallisen aikana seurata paikallisia kansantansseja ja kuulla fado-laulaja Mariaa. Rattoisa ilta - hyvää ruokaa, juomaa ja seuraa.

Sunnuntai oli viimeinen kokonainen lomapäivä Madeiralla. Päätettiin olla tekemättä mitään erityistä eli lonnia vaan :) Aamulla käytiin rauhassa aamiaisella, jonka jälkeen käveltiin keskustaan. Istuskeltiin, ihmeteltiin ja katseltiin maisemia. Käveltiin vanhassa kaupungissa, tavattiin tavallaan aika erikoinen suomalainen mies, joka asui 6 kk vuodesta Madeiralla. Juteltiin pitkästi miekkosen kanssa, saatiin vinkkejä sekä tietoa asumisesta Madeiralla.
Käytiin keskustassa päiväteellä ja ihmeteltiin nuorison kokoontumista kirkolla (eikä saatu syytä kyllä selville). Hotellilla otettiin aurinkoa ja hengattiin allasbaarilla. Alkuillasta mentiin taas Solar da Ajuda-ravintolaan. Palvelu oli taas erinomaista. Rane söi espetada-vartaan ja minä söin pihviä kivellä. Eteeni siis tuli tulikuuma kivi ja sen päällä raaka lihaköntti. Sain itse leikellä pihvistä haluamani kokoisia palasia ja kypsennellä niitä kiven päällä. Liha ja lisukkeet olivat kyllä älyttömän hyviä! Jälkiruoaksi Ranelle banana split ja minulle ananasta ja jäätelöä, nam! Kaiken kruunasi Ranen brandy ja minun banaanilikööri. Laskukaan ei ollut kovin iso, joten hyvä mieli jäi ravintolasta taas!