Berliini 2014

Joulutunnelmaa etsimässä Berliinin joulutoreilta

Matkakuume on paha sairaus. Etenkin kun se uusiutuu aika ajoin. Onneksi siihen sairauteen on olemassa lääke, nimittäin matkan varaaminen jonnekin!

Vuodenaikaan sopivasti varasin matkan Berliiniin! Tarkoitus oli siis lähteä tutustumaan joulutoreihin ja saksalaiseen elämänmenoon ostoksia unohtamatta.

 

Pieni historiaosio:

Berliini on Saksan pääkaupunki ja 3,5 miljoonan asukkaan suurkaupunki. Berliinin historia jaettuna kaupunkina on edelleen kaikkialla läsnä. Muuri jakoi kaupunkia lähes 30 vuoden ajan ja keskellä Itä-Saksaa oli pieni saareke länttä.

Berliinin muuri kaatui vuonna 1989 ja Saksat yhdistyivät virallisesti lokakuussa 1990. Vuotta myöhemmin Berliinistä tuli jälleen virallisesti koko yhdistyneen Saksan pääkaupunki Länsi-Saksan pääkaupunkina palvelleen Bonnin tilalle.

Ensimmäinen päivä, torstai:
 

Matkaan lähdettiin AirBerlinin lennolla, joka lähti Helsinki-Vantaalta aamulla klo 07.00. Kotoa siis piti lähteä matkaan jo klo 03.00 eli ennen kukonlaulua. AirBerlin näytti olevan hyvin samantyyppinen lentoyhtiö kuin mitä Norwegian on, koneetkin olivat toistensa kopioita. Plussaa tuli lentokoneen miehistöstä, jotka palvelivat ystävällisesti selkeällä englanninkielellä. Norwegianista poiketen AirBerlinillä lentäessä sai ilmaiseksi aamuteen ja makean leivonnaisen.

Berliiniin päästyämme ensimmäisenä oli ohjelmassa opastettu kaupunkikiertoajelu, joka lähti suoraan lentoasemalta ja jonka aikana tutustuimme bussista käsin Berliinin yhteen kasvaviin puolikkaisiin, Charlottenburgin linnaan ja Kurfürstendamiin lännessä. Saksan hallintokeskuksessa kävelimme Brandenburger Torin läpi.  Brandenburgin tori on rakennettu preussilaisten portiksi kaupunkiin vuonna 1791. Portin keskimmäisestä väliköstä pääsivät vain kuninkaalliset kärryt, muut käyttivät sivulla olevia aukkoja. Sotajoukot ovat aina lähteneet Berliinistä ja saapuneet Berliiniin Brandenburgin 26 metrisen portin kautta. Muurin aikana (1961-1989) portti symboloi Saksojen jakautumista. Muuri kiersi sen edestä.

Brandenburgin portti

Näimme myös Reichstagin eli Saksan liittopäivien rakennuksen. Rakennuksen katolla oli mielestäni siihen sopimaton ja ruma kupoli, jonne pääsee kävelemään ”vallan päälle” osoittamaan kuka on todellinen hallitsija (eli kansa kävelee valitsemiensa edustajien päällä). Rakennus on otettu käyttöön vuonna 1894.

Tästä jatkoimme Holocaust-muistomerkille, jossa kyllä tuli surullinen olo kun mietti minkä hirveyksien johdosta kyseinen muistomerkki ylipäätään piti rakentaa.  Holocaust-muistomerkki on rakennettu 2003 ja alueella on 2711 erikokoista kivipaatta. Holocaust- muistomerkin lähistöllä on myös bunkkeri, jossa Adolf Hitler ja Eva Braun surmasivat itsensä sodan päättymisen hetkillä. Bunkkeriin ei ollut yleisöllä pääsyä.

Muistomerkiltä jatkettiin televisiotornin ohi East Side Galleriaa kohti, joka on pisin pätkä (1300 m) muuria. Paluumatkalla näimme mm. Checkpoint Charlien rajanylityspaikan, Unter den Linden- lehmusbulevardin yms. Kierroksen jälkeen majoituimme hotelliin, joka sijaitsee läntisessä ydinkeskustassa, Kurfürstendamin ostoskadun välittömässä läheisyydessä.

Hotellimme nimi on Hotel Berlin. Suomalaisessa tähtiluokituksessa kolmen tähden hotelliksi luokiteltu, mutta paikallisen tähtiluokituksen mukaan neljän tähden hotelli.

 

Hotelliin majoittumisen jälkeen lähdimme tutustumaan kolmisin jalkaisin hotellin lähialueeseen ja vähitellen alkoi nälkäkin vaivata. Suuntasimme Kurfürstendamin (Ku´Damm) ostoskadulle. Pyörimme aikamme manner-Euroopan suurimmassa tavaratalossa KaDeWe:ssa (Kaufhaus Des Westen eli lännen tavaratalo), jonka kuudennen kerroksen herkkuosasto oli mieletön eivätkä hinnatkaan päätä huimanneet vaikka kyseessä oli luksusluokan tavaratalo. Erikoista paikassa oli se, että herkkuosastolla oli useita pyöreitä baaritiskin näköisiä tiskejä, joiden takana kokit kokkasivat pöydän ympärillä istuville asiakkaille sen pöydän teemaruokaa.

 



Kurfürstendamm eli tuttavallisemmin Ku’damm oli aikoinaan Länsi-Berliinin pääkatu. Otto von Bismarck levennytti aikanaan kadun 54 metriseksi paraativäyläksi. Sen varrelta ja ympäröivistä kortteleista löytyvät edelleen kaupungin hienoimmat merkkiliikkeet ja mitä mainioimmat ostosmahdollisuudet, kuten Tauenzienstrassella sijaitseva Euroopan suurin tavaratalo KaDeWe, Kaufhaus des Westens.

KaDeWen jälkeen kävimme syömässä eräällä Ku´Dammin sivukadulla italialaisessa ravintolassa. Pastat olivat sopivan kermaisia ja hyviä, tarjoilu pelasi ja jälkiruokakin maistui ihan sille mille pitikin. Hintakaan ei päätä huimannut, kuitti vain oli sanoisinko erilainen!

 

 

Ruoan jälkeen löysimme jouluparatiisin eli kaupan, jossa oli huikea sisustus ja huikean hienoa joulutavaraa myynnissä. Ensikäynnillä ei kuitenkaan mukaan tarttunut muuta kuin äidin ja isän joulukuusen latvaan punainen lintu. Meidän perheen jo isovanhempien aloittama perinne 1950-luvulta asti on ollut kiinnittää joulukuusen latvaan lintu, joka oli sini-vihreä. Lintu kuitenkin vuosien saatossa kärsi ja muutama vuosi sitten menehtyi kokonaan. Nyt on tilalla hyvin samantyyppinen, mutta eri värinen ja jouluperinne saa jatkua uusin voimin.

Joulukaupassa oli asiaan kuuluvasti joulukuusi.

Joulukaupan jouluseimi

 

Ku´Dammilla oli myös joulutori, jossa käytiin pyörimässä ja saamassa esimakua siitä, millaisia ne ovat. Ku´Dammilla oli myös suomalaista "glühweinia" myyvä joulukoju, jossa oli lähinnä myynnissä Koskenkorvaa ja muita vastaavia tuotteita.

 

 

Hetkittäin tuntui, että koko Berliini on yhtä toria. Kaupungissa järjestetään adventtiaikana lähes kuudetkymmenet joulumarkkinat. Kauniit puukojut reunustavat aukioita ja ostoskatujen varsia. Niissä myydään pääasiassa paahdettuja manteleita, sokeroituja omenia ja piparisydämiä ja niillä juodaan tietenkin Glühweinia, saksalaisten glögiä.

 

 

Ku´Dammilla sijaitsee myös rauniokirkko eli Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche on kirkko, jota pommitettiin 1943. Pommit jättivät jälkeensä vain osan läntisestä tornista. Raunio on päätetty sodan jälkeen jättää pystyyn ja kirkosta on tullut muistomerkki sitkeydelle ja kärsimyksille. Kirkko on rakennettu alun perin vuonna 1895. Kirkon luona oli myös yhdet joulumarkkinat.

 

Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche

 

...ja sen luona olevat joulumarkkinat.

Valojen leikkiä

Illalla yllätys oli, että hotellimme aulabaari oli täynnä väkeä, hyvä kun sekaan mahtui! Tosin, hotelli oli todella iso, isoin missä itse olen ollut, mutta silti se aulabaarin täysinäisyys yllätti täydellisesti!

 

Toinen päivä, perjantai:

 

Aamulla hyvin nukutun yön jälkeen suuntasimme aamupalalle. Aamupala oli parhaita koskaan hotellissa syömiäni. Pöydät notkuivat mitä ihanampia herkkuja ja niiden maistelusta maha tuli kyllä hyvinkin pinkeäksi ja seuraavan kerran teki mieli ruokaa vasta myöhään illalla!

 

Selvittyämme aamiaisesta, lähdimme taas omatoimisesti pyörimään Ku´Dammille. Poikkeilimme mielenkiintoisen näköisiin ja oloisiin kauppoihin. Ostettiin "turistikrääsäliikkeestä" minulle uusi "mätisäkki", jääkaappiin magneetti ja tuoppi yläkerran hyllyyn eli ne ostokset, mitä ostamme aina kaikilta reissuiltamme muistoiksi.

 

KaDeWesta ja C&A:sta tehtiin paljon ostoksia ja hyviä sellaisia! Ostosreissu jäi vaan vähän kesken kun piti ottaa suuntima iltapäiväteen kautta hotellille, josta matka heti jatkuikin bussikyydillä Itä-Berliinin puolelle Gendarmenmarktin joulutorille. Torilla oli tosi paljon ihmisiä ja hyvin kaupallinen meno. Glühweinia ja pientä syötävää oli tarjolla kuten myös käsityöläisten tekeleitä.

 

Gendarmenmarktin laidoilla ovat aikaa sitten käytöstä poistuneet kirkot: etelässä saksalainen ja pohjoisessa ranskalainen. Keskellä aukiota on nykyinen Konzerthaus, jossa järjestetään paljon konsertteja ja joka on valmistunut 1821.  

 

 

 

Glühweinmukit olivat lasisia eli glühwein maistui tosi hyvälle kun vertaa miltä se olisi varmasti maistunut jossain vetisessä pahvimukissa. Kupin pantti oli 3 euroa, joka lisättiin ostettaessa hintaan ja jonka sai takaisin kun palautti kupin. Me ei kyllä palautettu mukeja vaan ne kulkeutuivat muistoina kotiin. Maistelimme torilla kuivattuja omenoita, suklaakuorretuttuja mansikoita, paahdettuja manteleita yms.

 

Parin tunnin päästä palattiin bussilla hotellille ja lähdettiin heti syömään. Valittiin ruokapaikaksi hotellin lähellä oleva argentiinalainen pihviravintola, joka ei ehkä argentiinalaista ollut nähnyt, mutta pihvit maksoivat 9-13 euroa ja olivat ihan hyviä mutteivät kuitenkaan mitenkään loisteliaita. Lähinnä maustamiseen olisi kaivannut panostamista.

 

Berliinissä kokeilemissamme ruokapaikoissa kolmen hengen ruokailu pääruokineen, jälkiruokineen ja hyvine juomineen maksaa lähes joka paikassa 50-60 euroa eli ruokailu on paljon halvempaa kuin Suomessa. Suomessa kahden ihmisen ruoista saa maksaa saman verran.

 

Hotellille takaisin mennessä havaitsimme, että sää oli kovin tuulinen, varmaan lähellä myrskylukemia, mutta onneksi ei satanut kuten torstaina, jolloin saimme kunnon sadekuuron niskaamme.

 

Kolmas päivä, lauantai:

 

Runsaan ja maittavan aamiaisen jälkeen olimme jo hieman jälkeen klo 8.00 (Saksassa kello on tunnin vähemmän kuin Suomessa) ulostautuneet hotellista ja etsimässä metroasemaa. Omatoimimatkasimme Nollendorfplatzenin metroasemalta Hallesches Torin metroasemalle (metrolippuja sai ostaa automaateista metroasemilta hintaan 2,60 euroa / hlö / kertalippu), josta kävelimme kilometrin matkan Checkpoint Charlielle, joka on siis ollut Itä- ja Länsi-Berliinin välinen rajanylityspaikka aikana, jolloin Saksa oli jakautunut.

 

 

 

Checkpoint Charlie oli länsipuolen antama nimitys eräälle Länsi- ja Itä-Berliinin väliselle rajanylityspaikalle. Se sijaitsi Friedrichstraßen varrella Zimmerstraße- ja Mauerstraße- nimisten poikkikatujen välissä, ja se johti Länsi-Berliiniin kuuluneesta Kreuzbergin kaupunginosasta Itä-Berliiniin kuuluneeseen Mitten kaupunginosaan eli Berliinin vanhaan keskustaan. Sen kautta kulkivat varsinkin diplomaatit. Saksan jaon loppuaikoina rajanylityspaikka oli avoinna myös ulkomaisille turisteille, mutta saksalaisten oli käytettävä muita rajanylityspaikkoja.

Checkpoint Charlie oli Berliinin muurin lisäksi yksi tärkeimpiä Berliinin jaon ja kylmän sodan symboleista. Entisen Checkpoint Charlien läheisyydessä on Berliinin jaosta kertova museo.

 

Checkpoint Charlieta ihmeteltyämme palasimme samaisen kilometrin matkan metroasemalle, josta jatkoimme matkaa Schlesisches Torin asemalle. Kävelimme Oberbaumbrücken sillan yli ja lähdimme kävelemään Berliinin muurin viertä. Muuria on siis jätetty jäljelle noin 1,3 km pitkä pätkä. Pätkää kutsutaan East Side Galleryksi johtuen siitä, että idän puolelle muuria on tehty hienoja maalauksia muuriin. Näitä tosin joudutaan restauroimaan graffiteista aika ajoin.

Oberbaumbrücken silta

 

 

Kävelimme useamman kilometrin matkan idän keskustaan (Mitte) Alexanderplatzille, jossa oli joulumarkkinat (hyvin kaupalliset ja tivolihenkiset). Tarkoitus oli mennä TV-torniin katselemaan näkymiä yli Berliinin.

 

Tv-torni eli Fernsehturm: DDR:n johto halusi näyttää kapitalisteille osaamistaan ja rakensi tornin. Torni on valmistunut vuonna 1969 ja hissillä pääsee 203 metrin korkeudessa olevaan rakennukseen. Kokonaisuutena tornilla oli korkeutta muistaakseni hieman yli 260 metriä.

Tornin sisäänpääsyllä kävi kuitenkin ilmi, että sinne on jonoa. Henkilökunta sanoi, että vähintään tunti menee ennenkuin torniin pääsee ja näin ollen se jäi meiltä väliin. Kävimme sitten vain lähistöllä olevassa kahvilassa päiväteellä. Jännä oli kyllä seurata, että muut asiakkaat olivat klo 11.00 jälkeen vasta aamupalalla!

 

Teen jälkeen etsimme bussipysäkin ja hyppäsimme bussiin nro 100, jolla huristelimme hotellille. Berliinissä on kyllä helppo liikkua julkisille ja julkisilla pääsee loistavasti paikasta toiseen, suosittelen lämpimästi! Jopa julkisesta liikenteestä ja sillä matkaamisesta normaalisti ahdistuva isäntäkin lämpeni Berliinin julkiselle liikenteelle ja piti sitä toimivana, hyvänä ja jopa loogisena. Ajauduin väistämättä ajattelemaan, että isännällä taitaa muutenkin olla tehokas ja käytännöllinen saksalaistyylinen logiikka käytössään...

 

Iltapäivällä lähdemme noin 10 km keskustan ulkopuolelle, Spandaun kaupunginosaan, jonka vanha kaupunki on Berliinin vanhin. Siellä meitä odottivat maalaisemmat Altstadt- Spandaun joulumarkkinat, jotka olivat myös yhdet Berliinin vanhimmista. Joulupukki esityslavalla, paikallisia tarjottavia, manteleita ja Glühweinia sekä perheitä viemässä lapsiaan karuselleihin. Seimikuvaelman lampaat ovat eläviä eläimiä ja keskiaika-osastossa voi lämmitellä käsiään sepän takovalkealla.

 

Suuri miinus muuten mukavassa ja tunnelmallisessa torissa oli se, että ihmisiä oli aivan liian paljon. Piti vain kävellä ihmismassan mukana ja pitää kassistaan huolta. Paljon ei voinut pysähdellä saati katsella rauhassa kojujen tarjontaa. Jossain välissä tosin äiti osti itselleen crepesin ja me isännän kanssa kuvittelimme ostavamme pienet slaissit kinkkua leivän päällä. Todellisuus oli se, että saimme kaksi jättisiivua kinkkua (paksuuskin siivuissa oli useita senttejä) leivän välissä. Siinä meni hetki jos toinenkin ennenkuin saatiin ne syötyä.

Torilta pois tultaessa Ku´Dammin ympäristö oli hyvin ruuhkainen (bussikuskilla oli mielettömän hyvä navi, joka näytti reaaliaikaisesti edessä olevat ruuhkat). Ruuhkan syy oli moottoripyöräkulkue, jossa oli satamäärin motoristeja pukeutuneina joulupukeiksi ja enkeleiksi. Erikoinen, mutta hieno kokemus oli nähdä tämä!

Hotellille vihdoin päästyämme kävelimme keskustaan ja kävimme syömässä isoimmat pizzat ikinä! Ruokailimme siis italialaisessa ravintolassa, joka oli tupaten täynnä. Pasta oli hyvää ja pizzat tosiaan suurempia koskaan näkemiäni. Mielettömän hyviä myös. Vähän oli kyllä ihmeteltävää kun tarjoilijat toivat suuret paperiset "lautasen aluset" ennen pizzojen tuontia. Nämä olivat siksi, että puolet pizzasta ei mahtunut lautaselle vaan valui pöydälle.

Seuraavana aamuna aamiaisen jälkeen matkasimme vielä idän puolelle pyörimään. Päivä oli sunnuntai ja lähes kaikki kaupat olivat kiinni, mutta tutustuimme nähtävyyksiin ja ihastelimme maisemia. Lentokentälle lähdettiin sitten puolenpäivän jälkeen ja iltapäivällä oltiinkin jo Helsingissä.

Ventspils 2014

Loman tarve ja matkakuume. Huono yhdistelmä. Päätin kehittää itselle ja isännälle miniloman. Koska en jaksanut miettiä koirien hoitopaikkoja, yhdistin nekin asiaan.

Syyskuun alussa lähdimme siis koko perheen voimin kohti Latvian Ventspilsiä. Matkaan lähdimme Helsingistä jo torstai-iltana. Olimme yötä laivassa, mikä oli ihan loistava ratkaisu, koska päästiin aamulla aikaisin liikenteeseen ja huoltoasemiahan Virossa on paljon eli niistä saatiin aamupalaa. Reiska ja Tuksu matkasivat laivan hytissä ensimmäistä kertaa ja se sujui loistavasti, vaikka vähän jännitinkin Reiskan kanssa rappusia autokannelta hyttiin. Miekkonen selvitti ne kuitenkin ongelmitta.

Tallinnaan tultuamme lähdettiin sitten köröttelemään Via Balticaa pitkin kohti Latviaa. Oli mukava ajella kiireettömästi ja pysähdeltiinkin paljon matkalla. Iltapäivästä päästiin perille Ventspilsiin Latvian länsirannikolle. Majapaikkakin löytyi kohtalaisen helposti. Majapaikan omisti vanhempi pariskunta, joka puhui huonosti englantia (tämä ei ollut yllätys). Huone oli siisti, mutta parkkipaikka vähän ahdas, koska majapaikka oli täynnä lähinnä suomalaisia koiraihmisiä. Paikka oli myös hyvin koiraystävällinen ja koirista ei mm. veloitettu ylimääräistä koiramaksua, joka alkaa olemaan hyvin yleinen käytäntö majapaikassa kuin majapaikassa.

Ventspilsin maisemia

Kun olimme saaneet tavarat rahdattua huoneeseen lähdimme etsimään ruokaa, koska emme olleet vielä syöneet lämmintä ateriaa. Olin etukäteen katsonut Ventspilsin kotisivuilta muutaman ravintolan osoitteen ja se kirjoitettiinkin naviin. Kaupungin keskustassa, torin vieressä oli paikka nimeltä Beer Garden Zitari, jonne uskaltauduimme menemään. Paikallisia oli paljon paikalla ja kaikki söivät ulkona, koska oli todella aurinkoinen ja lämmin ilma (kuten koko reissun ajan oli).

Tarjoilija puhui oikein hyvin englantia ja nenäni haistoi heti saslik-lihan, jota tilasinkin ruoaksi. Alkupalaksi otettiin valkosipulileipiä ja nyt tuli juuri niitä parhaita malleja, nam! Nuo valkosipulileivät kun ovat aina välillä vähän arvoitus, aina ne eivät ole sellaisia kun niiden toivoo olevan.

Paikallisen panimon tumma olut oli hyvää, jopa minun mielestä - pelottavaa!

Ruoka maistui yhtä ihanalle kuin näytti. Tuossa pienessä nokkakannussa oli jotain kastiketta, joka oli tosi hyvää!

Mitä lie suolakaloja roikkumassa baaritiskin yläpuolella.

Ravintolan terassi

Kassan yläpuolelta

Terdeä

Ruoan jälkeen otettiin koirat mukaan ja lähdettiin tutustumaan ympäristöön pikaisesti. Muutaman sadan metrin päässä majapaikastamme aukesikin ihan mieletön biitsi! Uskomatonta miten hienon näköistä rannalla olikin ilta-auringon paisteessa, wow! Pitkään ei kuitenkaan ehditty ihastelemaan kun piti mennä nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan päivään.

 

Lauantaina aamulla söimme majapaikassa aamiaisen (joka oli hyvin tyypillinen itä-eurooppalainen aamiainen) ja lähdimme koiranäyttelyyn, jossa ei onneksi mennyt kovin kauan vaan pääsimme lähtemään ostoksille ja tutustumaan kaupunkiin. Sitä en kyllä vielä ole ymmärtänyt, miksei Itä-Euroopassa ikinä ostoskeskusten yhteydessä ole ruokapaikkoja?! Harvoja poikkeuksia asiaan on tullut, mutta pääsääntö on että ruokapaikat ovat erillään ja esim. Rimit erillään.

Ostosten jälkeen alkoi olemaan aika nälkä ja päätimme uskaltautua majapaikastamme vajaan 100 metrin päässä olevaan Jūras brīze:en, jossa näytti paikallisia olevan todella paljon. Ilma oli edelleen hieno ja söimme ulkona. Ruoka oli todella hyvää ja tarjoilu pelasi. Todellinen ruokapaikkalöytö siis! :)

Maistui yhtä hyvälle miltä näyttikin! :)

Ruoan jälkeen lähdettiin koirien kanssa kävelylle. Käveltiinkin sitten useampi tunti ja tutustuttiin kaupunkiin. Käytiin näköalatornilla, satamassa ja keskustan vanhoilla kaduilla kävelemässä. Joka paikassa oli kohtalaisen hiljaista ja rauhallista. Ilma oli lämmin ja aurinko paistoi ja ympäristö näytti todella kauniilta. Jo silloin tuli ajatus, että tänne on tultava uudelleen! Jännä seikka, että suomalaiset tuntuvat harvemmin käydä Latvian huikeilla biitseillä, vaikka kohtalaisen lähellä ovatkin.

Lehmäpatsaita oli kaupungissa joka paikassa, se ei selvinnyt minulle miksi niitä oli niin paljon, mutta jokainen lehmä oli erilainen.

Kävelyn jälkeen vietiin koirat majapaikkaan ja lähdetiin kaksin biitsille nauttimaan. Koiriahan ei yleensä saa viedä rannoille ja tuollakin kieltomerkit näkyivät olevan. Nautittiin laatuajasta toistemme kanssa ja hölmöiltiin, vitsi että oli kivaa!

Satamasta

Himppasen pitkä rakennus ja melkein tyhjillään!

Biitsiä

Keskustan vanhoja asuinalueita

Isojen paattien sataman lehmä

Joku kuuluisa latvialainen kirjailija taisi olla täältä kotoisin ja tämä hänen muistomerkkinsä mikäli en väärin ymmärtänyt

Rannalla oli näitä numeroituja pukukoppeja - näppärää!

< 3

Kesällä populaa voi olla tosi paljonkin, mutta nyt oli loistava aika meidän kaltaisille ei niin paljon ihmismassoja rakastaville matkaajille.

Sunnuntaina aamusta pyörähdettiin koiranäyttelyssä toistamiseen ja sen jälkeen lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Viroa ja Pärnua. Pärnussa oltiin perillä iltapävällä ja hotelli oli tosi kivan oloinen, harmi vain että siinä ei ollut aidattua parkkipaikkaa, mikä yleensä on ehtoni noilla Itä-Euroopan hotelleille. Tosin, vastaanotto taisi olla 24 h auki ja auto oli parkissa juuri sen edessä niin ehkä siitä olisi vastaanottovirkailija nähnyt mikäli autollemme olisi ollut tapahtumassa jotain, mitä ei olisi pitänyt tapahtua.

 

Tämän hintaista oli bensa Latviassa. Mukava kun sielläkään ei enää tarvitse miettiä rahoja kun kaikki on euroissa!

Illalla käytiin kävelemässä koirien kanssa rannalla. Jännä seikka, minkä tajusin jälkeenpäin on se, että vieläkään emme ole käyneet Pärnun keskustaan kunnolla tutustumassa.

 

Käytiin myös vähän kaupoilla ja syömässä. Viroon on tullut oma hampurilaisketju. Baby Back on ensimmäinen amerikkalaistyylinen perheravintola Virossa, jossa voi nauttia maukkaista BBQ-ruoista ja kokea palan Amerikkaa. Pääasialliseksi vetonaulaksi ruokalistalla on aidossa puu-uunissa valmistuva liha, jota ei ole ilmeisesti ole mahdollista kokeilla yhdessäkään toisessa ravintolassa Virossa! Lisäksi tarjolla on erilaisia grilliruokia, hampurilaisia, suuri valikoima amerikkalaisia pizzoja, salaatteja ja klassisia jälkiruokia.

Pärnun Baby Backin kotisivut: http://www.babyback.ee/defaulten Niin, ja voin siis suositella, näitä on ympäri Viroa ja ruoka oli hyvää, muttei kovin halpaa vaan ennemmin aika Suomen hinnoissa.

Isäntä kuvitteli omaavansa ison nälän ja tilasi ison annoksen, jonka kanssa olikin sitten tekemistä: lautasellinen coleslawta, kaksi hampparia ja ranskalaisia :D

Liian nopeasti olikin sitten taas jo nukkumaan menon aika, koska seuraavana aamuna oli vuorossa matka Tallinnaan, joka taittuikin aika nopeasti.

Tallinnassa käytiin Karnaluks-lankakaupassa (maan päällinen paratiisi käsityöihmiselle!), kävelemässä Vanhassa kaupungissa ja tietty Kalev-suklaatehtaan myymälässä ja vähän muuallakin. Ihan liian pian aika oli jo kotiinlähdön ja kurvasimme Porterin laivaan ja pian olimmekin jo kotona...